Helppohoitoinen koira

 

Pinseri on lyhytkarvaisuutensa vuoksi mitä helppohoitoisin koira. Ei trimmausta, ei selvittämättömiä karvapaakkuja, ei kura-ajan likaongelmia, vain pari harjanvetoa silloin tällöin. Näin väittivät alan koiraoppaat, ja miksipä niitä olisi pitänyt epäillä? Me emme ainakaan epäilleet, ja itse asiassa helppohoitoisuus juuri olikin yksi painavimmista syistä, miksi päädyimme pinseriin. Se oli silloin, nyt tiedämme paremmin, ja asiaa on syytä tarkastella hiukan syvemmin. Annankin tässä muutamia helppohoitoisen koiran hoito-ohjeita.

Olet päättänyt viedä koirasi vierailulle tai näyttelyyn, ja tällaisissa tilanteissa on tietenkin aihetta ottaa tuo hiljakseen sammaloitunut eläin käsittelyyn ja poistaa sen turkista ne tikut, villakoirat ja ruoan- ym. jätteet, jotka siihen viikkojen myötä ovat tiukasti ripustautuneet. Samalla tulee suorittaa muutamia muita pikku toimenpiteitä, jotka eivät tosin kestä kauan, onhan pinseri helppohoitoinen koira.

Ensin harjataan ohimennen hampaat. Nähdessään hammasharjan koirasi lentää seinille kuin Tikka Tuulispää, sinä tietenkin kärppänä perässä. Saatuasi sen sieltä vihdoin alas rupeat sohimaan harjalla pääpuolta toivoen, että joku sohaisusi osuisi myös suuhun. Yleensä ei osu. Jos sinulla käy säkä, olet uuvuttavan kamppailun jälkeen onnistunut harjaamaan yhden kulmahampaan, joka loistaakin kuin timantti. Muu osa koiraasi, samoin sinä itse, on valkean hammastahnan peitossa, ja täytyy sanoa, että ainakaan sen tuoksu ei ole hullumpi, jos nyt nimenomaan haluaa käyttää juuri tämäntyyppisiä hajusteita. Mutta tahna ja sen mukana koira on kiinnitarttuvaa lajia, ja päästäksesi irti siamilaisestasi päätät viedä sen kylpyyn.

Kylpy silloin tällöin tekee koiralle hyvää, siitä ei ole epäilystäkään. Jos vielä saisit sen itsensäkin uskomaan tähän teoriaan, asiasi olisisivat loistavassa mallissa. Olen oman koirani kanssa viettänyt tämän puheenaiheen parissa pitkiä filosofisia keskustelutuokioita, mutta en ole saanut sitä vakuuttuneeksi, niinpä tähän kylpyasiaan aina liittyy tietty määrä väkivaltaa, jota harjoitan minä, ikävä sanoa. Mutta pinseri on urhoollinen rotu, eikä sen mieleenkään juolahtaisi alistua tähän väkivaltaan ilman vastarintaa. Nostaessani piskiä ammeeseen se yht´äkkiä muuttuu liito-oravaksi, levittää pitkät ketaransa levälleen jokaiseen ilmansuuntaan varpaat harallaan ja iskee imukuppinsa kiinni ammeen laitoihin. Suvussa on ilmeisesti pesinyt myös mustekaloja. Saadaksesi koiran irrottamaan otteensa tarvitset apuun oman perheesi lisäksi myös naapureita. Näin sosiaaliset kontaktisi lisääntyvät mukavasti, vaikka seurusteluolosuhteissa ehkä olisikin toivomisen varaa. Koiran kylvettämisessä on se hyvä puoli, että saat samassa yhteydessä pestyksi myös koko kylpyhuoneen seiniä ja kattoa myöten, mitä ehkä muuten ei tule kyllin usein tehdyksi. Samalla toteat itse olevasi hammastahnan lisäksi nyt myös yltä päältä koiranshampoossa, joten päätät pistäytyä kylvyssä sinäkin, kunhan ensin olet föönannut koiran kuivaksi, koska on kiire ja se pitää myös vielä harjata.

Harjaus on helppo juttu, tarvitaan vain puolikova harja, kumisuka ja säämiskä. Ensin käytetään harjaa, jolla harjataan koira selästä, sivuilta, jaloista, sieltä täältä, joka puolelta. Yleensä kyllä huomaat sutivasi tuoleja, pöytiä, mattoja, seinävaatteita ynnä muuta tiellesi osuvaa sisustusta koiran väistellessä rutinoidun taitavasti. Kumisuka on tarkoitettu poistamaan kuollutta aluskarvaa, mikäli nyt onnistut pääsemään sen lähelle. Aluskarvalla on nimittäin taipumus osoittautua kaikkea muuta kuin kuolleeksi, se ravaa koirasi mukana vauhdilla kumisukaa pakoon. Vetele joka tapauksessa kumisukaan edestakaisin, lähtevät samalla pölyt huonekaluista. Ja lopuksi käytät kosteaa säämiskää, se on se viimeinen silaus, joka saa tuttavasi, näyttelyvieraat, ulkomuototuomarit ihastelemaan koirasi fantastista ulkonäköä ja utelemaan, mitä ihmeaineita sille syötät, miten sen turkkia oikein hoidat ja mikä on sen kiillon salaisuus. Itse en tosin tätä vielä ole päässyt kokemaan, johtuen ilmeisesti muutamista pikkuvirheistä käsittelytekniikassani, mutta en ole lakannut opettelemasta, sillä opaskirjojen mukaan pinseri on helppohoitoinen koira, ja kyllähän asiantuntijat tietävät.

Korvat ovat luku sinänsä. Rotumääritelmän mukaan pinserin korvien tulee laskeutua kauniisti alaspäin, korvan sisäsivu pehmoista poskea pitkin. Miksi siis minun pinserini korvat sojottavat pystyssä kuin rusakolla, ja pitkistä saarnoistani huolimatta ne eivät suostu noudattamaan vaatimattomia toivomuksiani. Niinpä teen niille kaikenlaisia poppakonsteja, voitelen kuin Valion voimainos, teippaan kireille leteille niin että rakki on vinosilmäinen kuin kiinalainen kuli, mönjään jälleen, rukoilen painovoimalta apua, roikun riipun kiikun niissä, ja kun hoitotoimeni ovat päättyneet ja keinoni lopussa, niin DING, toinen DING, ja korvat ovat jälkeen hilpeästi kohden taivasta, minä taas syvällä epätoivon suossa. Nepparitko niihin pitää ommella? Lopulta ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tämä ding-ding-pystykorva sellaisena kuin Luoja sen loi tai toivoa ihmettä ylhäältä, mikä kyllä onkin todennäköisin keino saada korvat takaisin maan pinnalle. Korvaoperaation lopuksi tulee vielä vilkaista korvien sisäpuolelle ja poistaa sieltä jäkälät ja muu aluskasvillisuus, mikä sinne ei missään tapauksessa kuulu.

Viimeiseksi leikataan koiran kynnet. Et voi viedä sitä ystäväsi luo pitkä- ja koukkukyntisenä, ajattele tämän parkettia. Tosin jo pelkkä kynsileikkurin näkeminen saa koirasi voimaan pahoin, plus antamaan ylen, joten joudut välipalaksi puhdistamaan paimentolaismattosi haisevasta läjästä. Sen jälkeen oletkin taas vapaa leikkauspuuhiin, mikäli koirasi ei sillä välin ole karannut suurkaupungin kaduille, mistä sen jäljittäminen vie oman aikansa. Kokemuksesta tiedän, että vain koiran sitominen lujalla sisalköydellä etujaloista, takajaloista, kuonosta, korvista, kaulasta, hännäntypykästä sekä noin kolmen raavaan miehen apujoukkio kiinnipitämistehtävissä tekevät mahdolliseksi kynsien leikkaamisen ilman aivan ylipääsemättömiä vaikeuksia. Yleensä lopulta heität koko homman sikseen ja päätät, että ystäväsi parketti on hänen ongelmansa, ei sinun, ja siinä oletkin ihan oikeassa. Mainittakoon vielä, että tassuvoide silloin tällöin tekee koirasi tassuille hyvää, vaikka sillä on mystinen taipumus siirtyä pikavauhtia tassuista suoraan kielen kautta vatsaan; olette kuitenkin tyytyväisiä molemmat, sekä koirasi että sinä, ja sehän tässä on pääasia.

Ja kun näin olet suorittanut helpot hoitotoimenpiteesi, olet valmis lähtemään sinne näyttelyysi, tai mihin nyt sitten olitkin menossa. Aikaa tähän kaikkeen tosin on kulunut hiukan enemmän kuin mitä opaskirjaset antavat ymmärtää. Itse varaan koiran kunnostukseen nykyisin noin 7 tuntia, huolimatta sen helppohoitoisuudesta, ja siinä ajassa saan suoritetuksi noin puolet ylläkerrotuista toimenpiteistä. Loput päätän lykätä parilla vuodella toipuakseni sillä välin edes jossakin määrin tämänkertaisesta helppoakin helpommasta hoitohommasta.

 

© Pirjo Porenne
Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/1982